Kirjailtua sarjakuvaelmaa

Traumoja Ruotsin tunnilta?

6.09.2015 - 23:03 / Kirjo.

8 vastausta - “Traumoja Ruotsin tunnilta?”

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
7.09.2015 - 10:43

Mä niin samaistuin tähän :( Mulla onneksi kävi tuuri yliopiston virkamiesruotsin kans, kun meidän ope oli tosi kiva ruotsalainen nainen, joka ymmärsi, ettei kaikki sitä ruotsia todellakaan osaa. Lähettiin sit aika lailla perusteista.

Musta tuntuu, että natiiviopet on paljon ymmärtäväisempiä oppilaita kohtaan, kun taas suomalaiset jotka opettaa ruotsia on paljon ankarampia ja niillä on lyhyt pinna xD Ne on silleen ’Kyl tää pitäis jo osata tässä vaiheessa’ tai ’Yritä ees’. Ihan kuin ne haluais ylikompensoida sitä, että ne ei oo natiiveja, ja ne toistaa niitä opetustapoja mitä käytettiin kun he itse opiskelivat sitä kieltä. Mut nää on vaan mun omii fiiliksii :’D

Tsemppiä!



Kirjo Kirjoittaa:
7.09.2015 - 11:19

Mulla ei oo koskaan ollut natiiviopettajaa, mutta onneksi tää meidän yliopiston opettaja vaikuttaa hyvältä tyypiltä :D Sovinkin hänen kanssaan, että käyn kurssin myöhemmin, kun en nyt kykene oman rajoittuneet kielitaitoni (ja ahdistuneisuuden) takia suorittamaan tuota virkamiesruotsia. Nyt pitää sitten omatoimisesti kerrata, jotta keväällä olisi mahikset saada kurssi kunnialla läpi! Joten eiköhän se tästä!

Mä en ole koskaan ollut hyvä Ruotsissa ja osasyy on ollut oma asennvamma, mutta lukion silloinen opettaja tappoi kaikki halut edes opetella koko kieltä. Meidän opettaja oli sellainen oikein kunnon vanhan liiton mieslehtori, joka käytti samoja opetustapoja mitä joskus -70 ja -80 luvuilla käytettiin. Mielenkiintoisinta siinä opettajassa oli se, että osa oppilaista piti hänen kursseistaan, mutta se johtuikin siitä että he osasivat Ruotsia eikä tämä lehtori siis heitä kiusannut. Tämä lehtori otti silmätikuikseen kaikki ne jotka eivät osanneet Ruotsia ja hän yritti pelottelu taktiikalla saada meidät ”tyhmät” oppilaat oppimaan Ruotsin kielen. Onneksi se opettaja jäi osa-aika eläkkeelle lukioni toisena vuonna, mutta traumat hän oli jo ehtinyt aiheuttaa Ruotsin opiskelusta itselleni.



Karo Kirjoittaa:
19.11.2015 - 23:37

No niin, mulla ei itselläni ole hajuakaan mitä \bostad\ tarkoittaa. Vilkaisin google translatea ja anotoi käännökseksi \kotelo\. Pakkoruotsi on kyllä mitä viheliäisintä. Onneksi itsellänikin kävi virkamiesruotsin kanssa tuuri, kurssilla oli kannustava ilmapiiri ja perusasioita kerrattiin :) Siis älä ota liikaa itseesi, ei muutkaan osaa!



Kirjo Kirjoittaa:
23.11.2015 - 21:16

Aika jännä käännös google translatella kun bostad tarkoitta kuitenkin asuntoa Ö____ö (sinänsä jännä kun sen kääntää ruotsista enkuksi niin siitä tulee asunto eikä kotelo :”D Mutta eipä tuo googlen kääntäjä mikään luotettavin kääntäjä olekaan. Opettajat on jopa kieltäneet meitä käyttämästä sitä, kun se on niin epäluotettava).



Nykyään opettaja Kirjoittaa:
24.11.2015 - 12:14

Ruotsin opettajamme oli järkyttävä lukiossa. En ollut koskaan motivoitunut oppimaan sitä, mutta en myöskään häirinnyt mielestäni tunteja. Hänellä oli autoritäärinen opetustyyli. Joka tunti katselimme hänen opetustaan ja toistimme epämääräisiä sanalitanijoita. Hänellä oli leikkipyssy laatikossaan jolla tähtäili niitä oppilaita, jotka eivät osanneet. Hän painosti oppilaita kertomiseen, kuten yllä olevassa sarjakuvassa. Tuntui, ettei hänellä ollut mitään positiivista sanottavaa koskaan oppimisestani. Kun valmistuimme lukiosta ja kättelimme jonossa kaikkia opettajia, hän minun kohdallani katsoi seuraavaan oppilaaseen eikä kätellyt (vaikka itse hymyilin ja tarjosin kättä).

Myöhemmin kesälukiosta/yliopistosta olen saanut kiitettäviä ruotsista, kun tämä opettaja antoi minulle vitosia ja hylsyjä.



Kirjo Kirjoittaa:
20.12.2015 - 10:15

Osaan niin samaistua tuohon kertomukseesi! Ja aivan kauhea tuo leikkipyssy juttu! :O Vähemmästäkin saa traumat aikaiseksi oppilaille!!
Omalla kohdallani tämä ruotsinopettajani onneksi alkoi jo siirtyä eläkkeelle ja opetti vain ruotsinkertaus kursseja kirjoituksia varten, joten hän ei minua enää ensimmäisen vuoden jälkeen opettanut. Mutta traumat kyllä jätti ja syvän vihan ruotsinkieltä kohtaan koko lukioajaksi.



Minorea Kirjoittaa:
4.01.2016 - 10:59

Ihan samat fiilikset täälläkin. Ja jos ymmärränkin, mitä toinen kysyy, en osaa vastata. Ymmärrän paljon enemmän kuin itse puhun.

Jäädyn yleensä kokonaan vastaavassa tilanteessa, jos minut pakotetaan vastaamaan. Hädin tuskin osaan vastata omaa nimeäni, jos joku sitä kysyy. Tulee aina paniikki ja kanssa hiipiin mieleen yläasteelta opettajan nauru, kuinka et jotakin osannut. Ja se koko luokan edessä nolaaminen ”Minorea ei osannut tätä – taaskaan – osaako kukaan muu?”



Kirjo Kirjoittaa:
10.01.2016 - 11:02

Sama homma, vaikka tajuaisinkin mitä minulta kysytään niin jäädyn siinä kohtaa kun pitäisi vastata..

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (näkyy vain ylläpidolle) (required)

Nettisivu